Huippu-urheilijalle ei sallita yksityisyyden suojaa

Lontoon vuoden 2012 Olympialaisiin osallistuvat urheilijat ovat menettämässä yksityisyytensä suojan kisojen aikana, mikäli on uskominen Britannian urheiluministeri Gerry Sutcliffea. STT:n välittämän uutisen mukaan urheilijat joutuvat allekirjoittamaan sitoumuksen, jolla he antavat kisoissa antidopingvalvontaa toteuttaville virkailijoille luvan tarkastaa asuinhuoneensa milloin tahansa kisoissa olon aikana. Tarkastus edellyttää, että urheilijaa epäillään dopingista. Tämä tarkoittaa käytännössä kuitenkin sitä, että kaikki urheilijat ovat dopingin suhteen jatkuvasti epäilyksenalaisia. Sen seurauksena kuka tahansa urheilija voidaan ratsata milloin ja missä tahansa olivat he sitten hereillä tai nukkumassa. Ei kuitenkaan itse urheilusuorituksen aikana!

Urheilijat ovat jatkuvasti epäilyksenalaisia koska he ovat menettäneet luottamuksensa aikaisempien doping-rikkeidensä takia. Urheilijavalasta riippumatta, on kaikissa edellisissä olympiakisoissa joku urheilija aina syyllistynyt jonkinasteiseen epärehellisyyteen. Jo ennen kisoja yksityisyys on menetetty, sillä urheilijoiden menemisiä ja tulemisia seurataan herkeämättä yötä päivää paitsi lehdistön myös Doping-valvonnan toimesta. Mitä kuuluisampi urheilija on, sitä kovempi on myös valvonta. Urheilijalla ei käytännössä ole mahdollisuutta yksityisyyteen missään urheilu-uransa vaiheessa. Urheilija on julkisuuden henkilö uran alusta loppuun ja vielä senkin jälkeen.

Britannian urheiluministeri Sutcliffe kertoi Guardian-lehdelle esittäneensä tällaista käytäntöä maan uudelle antidopingjärjestölle, Lontoon kisojen järjestäjille sekä Kansainväliselle olympiakomitealle. Vaikka ministeri vakuuttaakin, että urheilijoita ei haluta kriminalisoida, kuulostavat tällaiset puheet juuri siltä. On kohtuutonta, että urheilijoita vaaditaan allekirjoittamaan suostumus täydelliseen yksityisyyden menettämiseen ehtona kisoihin osallistumiselle.

Ministeri Sutcliffe perustelee kovien toimenpiteiden käyttöönottoa sillä, että niissä maissa, joissa suorituskykyä parantavien aineiden käyttö urheilussa on laissa rangaistava teko, poliisi pystyy tutkimaan urheilijan asumuksen, jos häntä on syytä epäillä dopingin käytöstä. Mikäli urheiluministerin kaavailut toteutuvat, olisi se ensimmäinen kerta, kun antidoping-viranomaisilla olisi olympialaisissa oikeus tutkia urheilijan asumus milloin tahansa ja ennalta ilmoittamatta. Mielenkiintoista on se, että urheiluministeri haluaisi ottaa käyttöön kovimman luokan menettelyn mallintamalla kovimman luokan lainsäädäntöä jossakin maassa. Mihin tällainen mallinnusmenettely johtaisikaan jos aina valittaisiin sanktioiden pohjaksi jossakin maassa vallitseva kovin lainsäädäntö?

Sitoumus koskisi kaikkia olympiakisoihin osallistuvia urheilijoita riippumatta siitä, asuvatko he olympiakisojen urheilijakylässä tai jossakin muualla. Esitys vaatii KOK:n ja Lontoon kisajärjestäjien hyväksynnän. Suomen urheiluviranomaisten olisi syytä olla nyt valppaana, etteivät Suomen urheilijat joutuisi mielivallan uhreiksi. Britannian olympiayhdistyksen urheilijakomissio vakuuttaa kuitenkin, että näin jyrkät toimet koskisivat vain muutamia lajeja, sillä heidän mielestään kaikkia urheilijoita voi olla liki mahdoton saada allekirjoittamaan sitoumus. Myös tässä kohtaa tarvittaisiin erityistä valppautta, etteivät yhdenvertaiset kilpailuolosuhteet vaarantuisi.