Suomen yliopistoissa kiehuu - LTS etenee rauhallisemmin

Yliopistojen päivärutiineihin on tullut häiriö kun sen opiskelijat ja osa henkilökuntaa ovat nousseet vastustamaan yliopistolain uudistusta. Siinä missä ministeri Virkkunen kehuu lakiuudistusta toiseksi parhaimmaksi teoksi yliopistolaitoksen syntymisen jälkeen, on osa yliopistoväestä peloissaan sen tulevaisuuden puolesta. Totaalista romahdusta ei varmaankaan ole odotettavissa, mutta sellaista tunnutaan joissakin piireissä odotettavan kun kuuntelee mediaa.

Tavallinen ihminen kysyykin aiheellisesti, että mistä tässä oikein on kysymys? Itselleni tulee mieleen, että tieto on kulkenut omia salaisia polkujaan eikä laajassa mitassa ole ymmärretty, että yliopistot ovat saaneet sen mitä ovat vuosien ja vuosikymmenten aikana toivoneet. Yliopistojen autonomia lisääntyy ja yliopistot voivat tästä eteenpäin säätää oman hallintokoneistonsa ja henkilöstörakenteensa juuri sellaiseksi kuin ovat halunneetkin.

Rahoituksen osalta itsenäisyyttä ei ole kuitenkaan saavutettu kun valtion tuki yliopistoille säilyy. Ehkä tässä kohtaa onkin suurin pelon aihe. Lopettaako valtio yliopistojen tukemisen sitä mukaa kun yksityinen rahoitus lisääntyy? Ottaako liike-elämä ylivallan yliopistojen hallinnosta samassa suhteessa, kuin niiden rahoitusosuus kasvaa? Pitää kuitenkin muistaa, että valtio jatkaa niiden perustoiminnan rahoittamista entiseen malliin ja ennen kuin johtopäätöksiä voidaan vetää, on parempi ensin todeta miten yliopistot alkavat saavutettua autonomiaansa käyttää. Uskon vakaasti, että yliopistoissa on viisautta tämänkin ongelman ratkaisemiseksi. Elämä valtion tilivirastona on kuitenkin päättymässä. Syntynyt meteli on kaikesta huolimatta syytä ottaa tosissaan.

LTS:n hallitus kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseensa. Asialista oli pitkä ja uusi puheenjohtaja professori Antti Uutela teki tunnontarkkaa työtä yli kolmetuntiseksi venyneessä istunnossamme. Tärkeällä sijalla olivat erilaisten työryhmien, valiokuntien ja neuvottelukuntien nimeämiset, jotka on ajoitettu vuosittain ensimmäiseen kokoukseen. Nimetyksi tuli yhteensä 11 erilaista ryhmää puheenjohtajineen. Työhön osallistuvien asiantuntijoiden lukumäärä mitataan sadoissa kun mukana oli jopa 40 nimen neuvottelukuntia. Hallitus täydensi omaa neuvottelukuntaansa kahdella nimellä: emeritusprofessori Pauli Vuolle, joka päätti puheenjohtajakautensa viime vuoteen ja uutena nimenä tutkimusjohtaja dosentti Raija Laukkanen Polar Electrosta.

Tärkeänä asiana hallituksessa oli esillä Seuran sääntömuutosesitykset kevätkokoukselle. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä jäsenten ja varajäsenten kausien pituus halutaan yhdenmukaistaa hallituksen toiminnan sujuvuuden varmistamiseksi. Kyseisten luottamushenkilöiden toimikauden pituudeksi halutaan kaksi vuotta ja peräkkäisten toimikausien lukumäärä halutaan rajata kahteen peräkkäiseen. Näiden kaikkien uudelleen valinta on mahdollista yhden välikauden jälkeen. Hallitus haluaa näillä muutoksilla saada riittävää uudistumista ja dynaamisuutta hallituksen työskentelyyn. Sääntömuutoksia valmistellaan yhteistyössä seuran asiantuntijoiden kanssa ja esitellään jäsenille Seuran Internet-sivujen välityksellä hyvissä ajoin ennen kevätkokousta.

ICSSPE:n President’s Committee kokoontui Magglingenissa Sveitsissä

ICSSPE:n johtoryhmä aloitti nelivuotiskautensa uuden puheenjohtajansa Margaret Talbotin johdolla. Kokous pidettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna Sveitsin Magglingenissa upean talvisen sään vallitessa. Kokouksen aikana päivitettiin ICSSPE:n keskeiset toimintaperiaatteet ja menettelytavat sekä sovittiin työnjaosta puheenjohtajan ja kolmen varapuheenjohtajan välillä. Professori Talbot keskittyy järjestön strategiseen johtamiseen ja antaa tilaa sekä kaikille kolmelle varapuheenjohtajalle että tärkeimpien työryhmien vetäjille (editorial board; associations board). Hän edustaa ICSSPE:ä sen tärkeimmissä kumppaniorganisaatioissa kuten kansainvälisessä olympiakomiteassa, UNESCO:ssa ja WHO:ssa. Hän pitää suoraa yhteyttä myös eri maanosien koordinaattoreihin, joiden tehtävänä on huolehtia kukin omista lähialueistaan.

Varapuheenjohtaja professori Walter Mengisen, joka toimi kokouksemme isäntänä, vastaa suhteista kansainvälisiin urheiluorganisaatioihin ja tukee Berliinin toimistoa sen yhteyksissä kaupallisiin toimijoihin urheilun alalla. Toinen varapuheenjohtaja professori Victor Matsudo Brasiliasta toimii ns. tiede-vastaavana erityisalueenaan ICSSPE:n suuret tieteelliset kongressit kuten esimerkiksi Lontoon ICSEMIS – kongressi vuonna 2012. Kolmas varapuheenjohtaja Walter Ho Makaosta vastaa ICSSPE:n koulutustoiminnan strategisesta suunnittelusta ja koordinaatiosta yhteistyössä Berliinin toimiston kanssa.

Johtoryhmässä ICSSPE:n rahastonhoitajana jatkaa toiselle nelivuotiskaudelle Sveitsin Susi-Käthi Jost. Associations Board:n vastuuhenkilönä ja puhemiehenä johtoryhmässä toimii professori Herbert Haag Saksasta. Oma roolini on toimia Editorial Board:n puheenjohtajana, jossa ominaisuudessa pyrin viemään eteenpäin jo viime vuoden puolella laadittua toimintasuunnitelmaamme. Editorial Board on viime vuosikymmeninä ollut varsin suomalaispitoinen. Edeltäjinäni ovat toimineet monin eri tavoin ansioituneet henkilöt kuten Aarni Koskela, Maaret Ilmarinen ja Pekka Oja. Heidän saappaissaan on täyttämistä, mutta parhaani yritän.

Professori Talbot piti johtoryhmänsä tiiviisti neljän seinän sisällä intensiiviset kaksi ja puoli päivää. Sinä aikana meille kaikille tuli selväksi, että ICSSPE voi hyvin ja on valmis edelleen kehittymään liikuntatieteiden ja –kasvatuksen sateenvarjo-organisaationa. ICSSPE:n pääsihteeri Detlef Dumon kiitti saamastaan tuesta organisaation johdossa ja lupasi meille kaikille runsaasti työtehtäviä tulevien vuosien varalle.

Kokouksen ohessa meillä oli mahdollisuus vierailla Sveitsin Alpeilla ja pääsimme kokeilemaan Jungfrau:n alueen kuuluisia laskettelurinteitä. Pientä haastetta tarjosi vannoutuneelle murtomaahiihtäjälle mm. Lauberhornin kilparinteen alastulo Wengenin ylärinteillä. Hieman hitaammin matkanteko meikäläiseltä kuitenkin sujui kuin Palanderilla ja kumppaneilla itse kilpailussa, mutta omin jaloin alas tulin - ylpeänä ja reidet happea hinkuen! Matkalla oli mukana myös Tarja-vaimo, joka on lasketteluurheilussa pro-tasoa. Hänelle jäi aikaa myös maisemien ihailuun kun itselläni oli täysi työ keskittyä laskemiseen.