Terveyden edistämisen keskus Tekry myönsi aiemmin tänä vuonna vuoden 2008 terveysteko- tunnustuspalkinnon Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton kampanjalle "Kännissä olet ääliö". Palkittu kampanja pyrki humalajuomisen vähentämiseen osallistuakseen sen myötä kansalaisten terveyttä edistävään toimintaan. Palkinnon jakamisesta on noussut sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskuudessa melkoinen kohu. Muutamien järjestöjen mielestä kyseinen kampanja ei ollut oikea kohde terveysteko-tunnustukselle. Päätös on niiden mielestä vahingoittanut pyrkimystä edistää kansanterveyspohjaista päihdepolitiikkaa Suomessa. Teollisuus on pikemminkin käyttänyt kampanjaa keinona myynnin edistämiseen kuin terveelliseen elämäntapaan kannustamiseen.
Mielipiteitä voidaan esittää oliko palkinto oikein suunnattu ja tuotiinko sillä oikeita asioita esille. En ainakaan itse kokenut, että palkitussa kampanjassa olisi ollut mitään erityisen kyseenalaista tai väärää. Yleinen näkemyskin on, että alkoholin riskit liittyvät erityisesti sen liikakäyttöön. Terveysalan tutkijat ovat jopa todistelleet, että kohtuullinen alkoholinkäyttö on terveydelle hyväksi. Kampanja on kuitenkin saanut laajaa näkyvyyttä sekä mediassa että nyt nousseen kohun myötä myös järjestöjen keskuudessa. Panimoala on saanut äänensä kuuluviin.
Kaikki eivät kuitenkaan jaa raittiusjärjestöjen käsitystä siitä, että ainoa oikea tapa suhtautua alkoholiin olisi täydellinen absolutismi. Paluu kieltolain aikaan sen enempää alkoholin kuin tupakankaan osalta ei ole mahdollista vaikka niiden käytön vaikutus yksilön ja koko kansakunnan terveyteen olisi kuinka vahingollista. Kansalaisilla on subjektiivinen oikeus epäterveelliseen käyttäytymiseen. Yhteiskunnalla sen sijaan on objektiivinen velvollisuus syntyvien vaurioiden korjaamiseen.
Friday, 29 May 2009
Wednesday, 20 May 2009
Istuminen voi olla hengenvaarallista
Täyttä fyysistä aktiivisuutta ja rentoutumista sisältäneen Lapin loman jälkeen minulla oli patoutunutta työnteon tarvetta. Lyhytkin poissaolo työpaikalta kerrytti tehtävälistaa uskomattoman nopeasti. Olenkin pääsiäisen jälkeisinä viikkoina huomannut istuneeni runsaasti tietokoneen äärellä, lukien artikkeleita ja mietintöjä ja vaikka mitä. Istunut paljon on todellakin oikea ilmaisu.
Liikuntaa työn ohella tuleekin toimistotyössä todella vähän ja erityisesti silloin jos ei aktiivisesti itse pidä huolta siitä, että rajoittaisi istumisensa määrää. Näihin ajatelmiin osui kuin moukarilla päähän Medicine & Science in Sports & Exercise lehdessä julkaistu artikkeli istumisajan ja kuolleisuuden välisestä yhteydestä. Kanadalainen tutkijaryhmä totesi päätuloksenaan yli 17.000 kanadalaisella tehdyssä 12 vuoden seurannassa, että päivittäin istumiseen käytetty aika on suoraan verrannollinen kuolleisuuteen. Tutkimuksen uutinen oli se, että vapaa-ajalla harjoitettu runsaskaan liikkuminen ei vähentänyt kuolleisuutta tutkitussa joukossa. Ei siinäkään tapauksessa, että terveysliikunnalle annettujen suositusten alaraja ylittyi huomattavasti. Tutkijat päättelivät, että kansalaisten terveyttä voidaan parhaiten edistää ehkäisemällä liikkumatonta elämäntapaa, jonka tyypillisin ilmenemismuoto on istuminen. Runsaskaan kunto- tai terveysliikunta ei yksin riitä.
Vaikka tämä tutkimus ei täysin aukottomasti voikaan osoittaa istumisen olevan kaikissa tapauksissa kuolemaan johtavaa, on sen pohjalta nähtävissä selvä annos-vaste riippuvuus. Mitä enemmän istut päivittäin sitä suuremmassa vaarassa terveytesi on ja kuolemankin riski kasvaa. Ihmisen elimistö kestää kaikkea epäterveellistä yllättävän paljon. Sen vuoksi istuminen, joka kaiken lisäksi on ihan mukavaa, ei tunnu vaaralliselta eikä sitä mielletä terveydelle haitalliseksi. Pikemminkin päinvastoin. Kovan työpäivän jälkeen on rentouttavaa istahtaa hetkeksi.
Omalta osaltani kyseinen artikkeli toimi hyvänä herättelijänä. Yhdellä istumalla tehdyn työn määrää on minunkin syytä rajoittaa. Itselleni luontevin tapa katkaista istuminen ovat olleet jo yli viiden vuoden ajan keskipäivän vierailut Helsingin uimastadionilla. Vajaassa tunnissa ehtii vetäisemään 2-3 km kelpo harjoituksen ja samalla tulee tyydytetyksi D-vitamiinitarvekin. Vaikka istuminen jatkuu tämän jälkeen pitkälle iltaan, on päivän hyvä työ tullut tehdyksi ja työtehtävätkin sujuvat tehokkaammin. Talvella kun Stadika on kiinni, pitää keksiä jotakin muuta.
Jos kiinnostuit artikkelista, niin alkuperäinen lähde on tässä.
Peter T. Katzmarzyk, Tomothy S. Church, Cora L. Craig, Claude Bouchard (2009) Sitting Time and Mortality from All Causes, Cardiovascular Disease, and Cancer. Med. Sci. Sports Exerc. Vol. 41, No 5, pp. 998 – 1005, 2009.
Liikuntaa työn ohella tuleekin toimistotyössä todella vähän ja erityisesti silloin jos ei aktiivisesti itse pidä huolta siitä, että rajoittaisi istumisensa määrää. Näihin ajatelmiin osui kuin moukarilla päähän Medicine & Science in Sports & Exercise lehdessä julkaistu artikkeli istumisajan ja kuolleisuuden välisestä yhteydestä. Kanadalainen tutkijaryhmä totesi päätuloksenaan yli 17.000 kanadalaisella tehdyssä 12 vuoden seurannassa, että päivittäin istumiseen käytetty aika on suoraan verrannollinen kuolleisuuteen. Tutkimuksen uutinen oli se, että vapaa-ajalla harjoitettu runsaskaan liikkuminen ei vähentänyt kuolleisuutta tutkitussa joukossa. Ei siinäkään tapauksessa, että terveysliikunnalle annettujen suositusten alaraja ylittyi huomattavasti. Tutkijat päättelivät, että kansalaisten terveyttä voidaan parhaiten edistää ehkäisemällä liikkumatonta elämäntapaa, jonka tyypillisin ilmenemismuoto on istuminen. Runsaskaan kunto- tai terveysliikunta ei yksin riitä.
Vaikka tämä tutkimus ei täysin aukottomasti voikaan osoittaa istumisen olevan kaikissa tapauksissa kuolemaan johtavaa, on sen pohjalta nähtävissä selvä annos-vaste riippuvuus. Mitä enemmän istut päivittäin sitä suuremmassa vaarassa terveytesi on ja kuolemankin riski kasvaa. Ihmisen elimistö kestää kaikkea epäterveellistä yllättävän paljon. Sen vuoksi istuminen, joka kaiken lisäksi on ihan mukavaa, ei tunnu vaaralliselta eikä sitä mielletä terveydelle haitalliseksi. Pikemminkin päinvastoin. Kovan työpäivän jälkeen on rentouttavaa istahtaa hetkeksi.
Omalta osaltani kyseinen artikkeli toimi hyvänä herättelijänä. Yhdellä istumalla tehdyn työn määrää on minunkin syytä rajoittaa. Itselleni luontevin tapa katkaista istuminen ovat olleet jo yli viiden vuoden ajan keskipäivän vierailut Helsingin uimastadionilla. Vajaassa tunnissa ehtii vetäisemään 2-3 km kelpo harjoituksen ja samalla tulee tyydytetyksi D-vitamiinitarvekin. Vaikka istuminen jatkuu tämän jälkeen pitkälle iltaan, on päivän hyvä työ tullut tehdyksi ja työtehtävätkin sujuvat tehokkaammin. Talvella kun Stadika on kiinni, pitää keksiä jotakin muuta.
Jos kiinnostuit artikkelista, niin alkuperäinen lähde on tässä.
Peter T. Katzmarzyk, Tomothy S. Church, Cora L. Craig, Claude Bouchard (2009) Sitting Time and Mortality from All Causes, Cardiovascular Disease, and Cancer. Med. Sci. Sports Exerc. Vol. 41, No 5, pp. 998 – 1005, 2009.
Subscribe to:
Posts (Atom)
