Suomen lukuisat vesistöt sekä sisämaassa että rannikkoseuduilla ovat olleet suosiollisia melonnalle kautta Suomen historian. Ennen kuin suomalaiset oppivat edes rakentamaan soutuveneitä, he liikkuivat vesillä meloen tai sauvoen. Reilut sata vuotta sitten melonta kukoisti varakkaamman väestön harrastuksena. Vähitellen siitä kehittyi yksi luonnossa liikkumisen suosituimmista muodoista.
LitM Béla Pavelkan liikuntasuunnittelun ja -hallinnon väitöskirjan ”Open Water as a Sportscape – Analysis of Canoeing in Finland for developing Sport Infrastructure and Services” (Avovesi liikuntamaisemana – analyysi melonnasta Suomessa liikuntainfrastruktuurin ja -palvelujen parantamiseksi) tarkastustilaisuus pidettiin viime viikon lauantaina Jyväskylässä. Kuvassa Béla pitää lektiotaan salintäyteiselle yleisölle ja vastaväittäjänä toimineelle professori Josef Falén’lle (Uumajan yliopisto, Ruotsi). Kuvan oikeassa reunassa näkyy myös Belan isä Jószef, joka oli saapunut tilaisuuteen Unkarista.
Béla osoitti, että Suomessa avovedet ovat kuin luodut liikkumiseen. Vesistöt ovat puhtaita ja monipuolisia. Suojaisa Saaristomeri, sisämaan järvet ja joet sekä kosket soveltuvat lähes poikkeuksetta kaikkiin melontalajeihin. Vaikka toiminta on vireää Suomen melontatoiminta nojaa vahvasti vapaaehtoisvoimiin, joiden avulla ei kuitenkaan pystytä vastaamaan aikuisten eikä nuorten kuluttajien vaativiin laatu- ja määrävaatimuksiin. Seurojen päämajat sijaitsevat usein kauniissa ympäristössä hyvällä paikalla, mutta laadukkaan seuratoiminnan edellytykset puuttuvat. Lajin kehittämisen ehtona on ammattimaisen toiminnan viriäminen sekä seura- että liittotasolla. Béla esittääkin, että hallinnollisia ja operatiivisia töitä ei enää voida jättää vapaaehtoisten harteille, jos halutaan vastata tarpeisiin ajan vaatimusten mukaisesti. Ammattimaiselle toiminnalle on tilausta.
Teosta voi tilata Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.
No comments:
Post a Comment