Talvinen pakkassunnuntai sujui omalta osaltani lumilajeista nautiskellen. TV:stä näin, että Suomen urheilijat olivat menestyksekkäitä sekä Tour de Ski’ssä että alppilajien, mäkihypyn ja yhdistetyn turnauksissa eri puolilla Keski-Eurooppaa. Onkin erittäin upeaa että kaikenlaisen taustakohinan keskellä suomalaiset yhä menestyvät. Itse nautiskelin yhdessä puolisoni kanssa hiihtoretkestä Jyväskylän Laajavuoren lumisissa maisemissa. Pitkään jatkunut sitkeä flunssanpoikanen oli vuodenvaihteen jälkeen hellittänyt sen verran, että uskaltauduin kevytvauhtiseen irrotteluun ladulla. Tarkkana piti kuitenkin olla ylikuormituksen välttämiseksi. Mielessä takoi ajatus siitä, että varsinkin sydän on herkkä vioittumaan eikä sitä pitäisi sairaana kuormittaa. Vauhtia piti hillitä vaikka koko ajan meni ohi heitä, joita itse olin aiemmin ohitellut. Lenkin päälle saunominen teki myös hyvää ja olo oli makoisan lounaan jälkeen suorastaan fantastinen.
Hieman ristiriitaisin mielin seurasinkin tämän huippukokemuksen jälkeen median hehkutusta kun läpipuudutettu ja perusteellisesti lääkitty hiihtäjäsankari tuli voittajana maaliin. Toinen hehkutus kertoi miten urhea alpinisti laski toipilaana ja valmistautuminen toiselle kierrokselle sujui suonen sisäisen nesteytyksen avulla. Omakohtainen varovaista varovaisempi hiihtoretki kuntoladulla ja urheilusankarien äärimmäinen venytys kilpaladulla eivät olleet samasta maailmasta. Minulla oli päällimmäisenä huoli omasta terveydestäni. Toivottavasti myös urheilijoidemme terveydestä kannettiin huolta oikealla tavalla. Kipu on elimistön tärkeä suojamekanismi, jonka avulla pysymme terveinä. Sen keinotekoinen poistaminen edellyttää tarkkaa harkintaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment